photo DR
Valéry Giscard d’Estaing muistetaan Veil’n mukaan nimetystä aborttilaista, avioerosta osapuolten suostumuksella ja perustuslakineuvoston uudistuksesta, mutta hänen kautensa jätti jälkensä myös kulttuurielämään.
Muun muassa kulttuuriperintökohteiden suhteen Valéry Giscard d’Estaing halusi saada aikaan yleisölle näkyviä suuria muutoksia. Hänen kulttuuripolitiittisiin hankkeisiinsa kuului useiden suurten rakennusten käyttöönotto uusiin tarkoituksiin. Picasso-museon perustamisesta päätettiin vuonna 1974, ja sitä varten järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna 1976. Museo avasi ovensa kävijöille vuonna 1985. Kokonaan remontoituun ja vuonna 1977 avattuun Ecouenin linnaan perustetusta renessanssimuseosta muodostui yksi presidentin kulttuuripolitiikan symboleista. Eräs Giscard d’Estaingin seitsenvuotiskauden suurimmista kulttuurihankkeista oli Orsay’n aseman muuttaminen museoksi. Vuonna 1978 historialliseksi monumentksi luokiteltu museo avasi ovensa vuonna 1986, François Mitterrandin kaudella.
Toinen Giscard d’Estaingin kauden suuri työmaa oli pariisilaisen La Villetten kaupunginosan metamorfoosi. Paikalla 1800-luvun lopulta toimineet teurastamot suljettiin lopullisesti vuonna 1974. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1979, alue remontoitiin maailman mittakaavassakin ainutlaatuiseksi tiede-, taide- ja kulttuurikompeksiksi. Parc de La Villetteksi ristitty 55 hehtaarin kokonaisuus, joka kokoaa yhteen arkkitehtuuria, luontoa, kulttuuria ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia avasi ovensa yleisölle vuonna 1987. Kaksi rakennusta on tänä päivänäkin tallella muistona teurastamoiden ja karjamarkkinoiden ajasta: suuri halli la grande halle sekä vuotahalli la halle aux cuirs, joka on nykyisin etenkin tanssille omistettu tila.
Useat yliopistot ovat myöntäneet Giscard d’Estaingille kunniatohtorin arvonimen. Hän oli vuodesta 1995 espanjalaisen Real Academia de Ciencias Economicas y Financieras -akatemian jäsen. Vuonna 2001 hän sai Jean Monnet –säätiön kultamitalin. Vuonna 2002 Aix-la-Chapellen kaupunki myönsi hänelle prix Charlemagne –palkinnon, ja Berliini vuonna 2006 De Gaulle-Adenauer –palkinnon yhdessä Helmut Schmidtin kanssa. Hänet valittiin huhtikuussa 2006 Belgian kuninkaallisen akatemian ulkojäseneksi.
Valéry Giscard d’Estaing, joka piti Maupassantia ja Baudelairea ohittamattomina oppainaan, oli kirjallisuusihminen. Hän kirjoitti esseitä, romaaneja ja muistelmia ja hänet valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 2003. Hän ei koskaan lakannut vaalimasta rakkauttaan ranskan kieleen. Hän astui Ranskan akatemiaan 11. joulukuuta 2003, Léopold Sédar Senghorin seuraajaksi 16. tuolin haltijaksi.
Teokset
1976 Démocratie française (Fayard)
1984 Deux Français sur trois (C12)
1988 Le Pouvoir et la Vie – – tome I ”La Rencontre” (C12)
1991 Le Pouvoir et la Vie – – tome II ”L’Affrontement” (C12)
1994 Le Passage (Robert Laffont)
1995 Dans cinq ans, l’an 2000 (C12)
2000 Les Français, réflexions sur le destin d’un peuple (C12)
2001 Giscard d’Estaing – Entretien avec Agathe Fourgnaud (Flammarion)
2003 Giscard d’Estaing présente la Constitution pour l’Europe (Albin Michel)
2006 Le Pouvoir et la Vie – tome III ”Choisir” (C12)
2010 La Victoire de la Grande Armée (Plon)
2011 Mathilda
2014 Europa : la dernière chance de l’Europe (XO éditions)
2020 Loin du bruit du monde (XO éditions)
*Useita lähteitä, kuten Ranskan presidentinkanslia Elysée https://www.elysee.fr/emmanuel-macron/2020/12/03/deces-de-valery-giscard-destaing ja France Musique https://www.francemusique.fr/
photo DR