Impressionistimaalari Auguste Renoirin poika Jean oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taitelijoista. Näyttelijänä hän antoi ensemblelle vapauden improvisoida, minkä ansiosta hänen sodanjälkeistä realismia ennakoivissa elokuvissaan on suunnaton määrä lämpöä. Ranskalaisen elämäntavan suuri tallentaja totesi tekevänsä toistuvasti yhtä ja samaa elokuvaa, pieniin osiin jaettuna.
Suuri illusio (la Grande Illusion, 1937)
Yöperhonen (la Chienne, 1931)
Tienristeyksen yö ( la Nuit du Carrefour, 1932)
Boudu eli miten välttyä hukkumasta (Boudu Sauvé des eaux, 1932)
Toni (1935)
Herra Langen rikos + virta (Le Crime de Monsieur Lange, 1935)
Pohjalla (les Bas fonds, 1936)
Marseljeesi (la Marseillaise, 1938)
Ihmispeto (la Bête humaine, 1938)