Uutiskirje 
Meistä jokainen on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä pelannut Mölkkyä yrittäen kaataa puisia keiloja heittokapulalla. Vaikka tähän päivään saakka suomalaiset ovat voittaneet suurimman osan Mölkyn MM-kisoista, myös ranskalaiset ovat menestyneet tässä lajissa. Mutta mikä selittää Mölkyn suosion Ranskassa? Onko Ranskan ja Suomen mölkkykulttuureissa eroja? Vastataksemme näihin kysymyksiin kävimme haastattelemassa Ranskan ja Suomen Mölkyliittojen edustajia Bruno Boulaytä ja Antti Hautapakkaa.
Rakkaustarina, jonka juuret ovat petankissa
Mitä tulee Mölkyn suosioon Ranskassa, uskovat Hautapakka ja Boulay samaan teoriaan: Ranskan petankkihistoriaan. Boulayn mukaan ”Ranskalla on aina ollut petankin kautta vahvat perinteet tähtäys- ja heittopeleissä.” Hautapakka vahvistaa väitteen lisäten, että ”[…] Ranskassa yleensäkin on puistoja paljon, ja sitten on vielä puistoihin rakennettu petankkikenttiä, ja se alusta sopii aika lailla täydellisesti Mölkyn kanssa.” Petankkiperinteen lisäksi Hautapakka ja Boulay arvelevat Mölkyn yllätyksellisen luonteen olevan ranskalaisten mieleen. Boulayn mielestä ”[…] petankissa kokeneen pelaajan voittaminen aloittelijana on mahdotonta”. Tähän Hautapakka lisää: ”Mun mielestä Mölkyssä on niin paljon enemmän ulottuvuuksia […]. Petankki vaatii niin paljon enemmän taitoa ja tarkkuutta, että siitä tulee mielenkiintoista. […] Mölkyssä voi tuurilla voittaa melkein kuka vain kenet vain, yhden erän […]”.
Kämmenselkä ylös- vai alaspäin?
Mitä tulee tyypillisiin kilpamölkyn pelaajiin ja heittotekniikkaan, ovat nämä kaksi mölkkyasiantuntijaa huomanneet eroja Ranskan ja Suomen välillä. Ranskassa kilpailut täyttyvät sadoista joukkueista, ja tyypillinen mölkynpelaaja on iältään 25-50-vuotias. Suomessa suurimpienkin kilpailujen joukkueluku on noin 60, ja tyypillinen suomalainen kilpamölkyn pelaaja on noin 60-vuotias. Ottaen huomioon joukkueiden suuren määrän ranskalaisissa mölkkykisoissa, Hautapakka arvioi ranskalaispelaajien tason olevan ”laajempi” verrattuna Suomeen. Hieman naurahtaen hän kuitenkin myöntää omalta osaltaan, että ”Pieni ero [minun ja Bruno Boulayn välillä] on, että hän on yleensä finaalissa tai voittamassa, ja itseltä taas vielä puuttuu tuo menestystarina.” Hautapakka on myös huomannut ranskalaispelaajien heittävän heittokapulaa usein kämmenselkä ylöspäin, mikä muistuttaa petankkikuulan heittotapaa. Mitä tulee suomalaisiin, Boulay kuvailee heitä ”äärimmäisen kilpailuhenkiseksi ja vahvaksi joukkueeksi, jolla on vahva suorittamisfokus”. Teknisesti Boulay arvioi ranskalaisten olevan vahvempia jarrutetuissa heitoissa (= keilojen kaataminen toisen keilaryhmittymän edestä), kun taas suomalaiset ovat hänen arvionsa mukaan vahvempia kaukaa tapahtuvissa heitoissa.
Läheiset suhteet
Jos tekniset yksityiskohdat sivuutetaan, molemmat mölkkyasiantuntijat vahvistavat Mölkyn olevan Ranskaa ja Suomea yhdistävä peli. ”Vaikka Pohjoismaiden ja antiikin Rooman perusteille rakentuneiden maiden kulttuurit eivät välttämättä ole samankaltaisia, ainoastaan mölkkykulttuurilla on väliä pelatessamme”, perustelee Boulay. Hänelle mölkykulttuuri merkitsee ”yhteishenkeä ja ajatustenvaihtoa”, minkä vuoksi ”Mölkky on vahva side Ranskan ja Suomen välillä.” Suomen puolelta Hautapakka toivoisi Suomi-Ranska -pelin järjestämistä: ”Suomella on pitkä historia Viron kanssa, ollaan pelattu maaotteluita. […] Olen itsekin heittänyt palloa ilmoille, että tätä olisi nyt mukava laajentaa. Suomi-Ranska olisi tietenkin se kaikista loogisin kuvio.”
Lopputervehdyksinä suomalaisille ja ranskalaisille mölkynpelaajille nämä kaksi lajin asiantuntijaa toivottivat seuraavaa:
Hautapakka: ”Ensimmäiseksi, haluaisin toivottaa tervetulleeksi Suomeen Hyvinkään MM-kisoihin elokuussa 4.8.-6.8.! Ja toiseksi, pidetään yhdessä huolta, että kilpamölkky kehittyy globaalisti. Ja yritetään laittaa kampoihin, ettei ainakaan japanilaiset pärjäisi meille!”
Boulay: ”Antakaa meidän voittaa”! [naurahdus] No ei oikeasti, jatketaan hauskanpitoa yhdessä. Älkää epäröikö osallistua ranskalaisiin kilpailuihin […]. Jos useampi suomalainen osallistuisi esimerkiksi Open de Franceen, olisi se meille kunnia.”