Uutiskirje 
10000 gestures
Yksi liukuu lattialle, asettaa leukansa jalkojen tasalle. Toinen astelee takaperin kädet edellä. Kolmas soittaa jalallaan ilmakitaraa. Teoksen 10000 gestures esiintyjät tekevät yhteensä 10000 erilaista liikettä yhteenkään palaamatta.
Brittilehti The Guardian kutsui teosta kiittävässä arviossaan “henkeäsalpaavaksi liikkeen vyöryksi”. Sitä voisi kutsua myös antikoreografiaksi. Kun tanssijat kohtaavat toisensa tanssilattialla, he eivät peilaa toistensa eleitä tai etsi yhteistä teemaa. Tilassa toteutuu tanssillinen kakofonia, kun 25 tanssijaa lähestyy liikettä eri kulmista.
Koreografi Boris Charmatz itse on puhunut 10000 gesturesista tanssin antimuseona, sillä teos ei säilö mitään vaan keksii aina uutta. Jokainen hetki on uniikki. Jokainen liike katoaa seuraavan tieltä.
Huom. Esitys sisältää kohtauksia, joissa tanssijat ovat läheisessä kontaktissa yleisöön.
Somnole
Kehoa on kutsuttu tanssijan instrumentiksi, mutta Boris Charmatzin sooloesitys SOMNOLE vie ajatuksen astetta pidemmälle. Hänen kehostaan tulee myös esityksen musiikillinen instrumentti. Charmatz tanssii oman vihellyksensä säestämänä.
Vihellys tukee myös esityksen teemoja. SOMNOLE kuvaa haurasta tilaa unen ja valveen rajamailla, kehon passiivisuuden ja aktiivisuuden välissä. Se tutkii kehon tahatonta nykimistä ja väistyviä ajatuksia matkalla lepoon. Myös Charmatzin huulilta karkaavat melodiat ovat kuin alitajunnan impulsseja: ne ovat saaneet vaikutteita niin Ennio Morriconelta kuin Billie Eilishilta, niin Mozartilta kuin lintujen laulusta.
Vihellys on lopulta vain hengitystä, ja Charmatzin hengityksestä tulee koko esityksen minimalistinen melodia, jota liikkeen on myötäiltävä. “Tämä on nuorallakävelijän tanssi, jossa kehon liike vaikuttaa instrumenttiin”, Charmatz on itse lausunut.
A Dancer’s Day
A Dancer’s Day sisältää esityksen – itse asiassa kolme – mutta se koostuu myös ajasta ennen esitystä ja juhlista sen jälkeen. Se on nimensä mukaisesti tanssijan päivä, jonka rytmiin osallistujat kutsutaan liittymään. Ajoissa saapuvat voivat harjoitella liikkeitä tanssijoiden kanssa, lämmitellä kehoaan. Ja he voivat osallistua maineikkaan koreografin Boris Charmatzin vetämään työpajaan, löytää kehostaan tanssijan.
Tanssijan päivään kuuluvat myös tankkaus ja lepo, mutta nekin ovat yhteisöllistä, yhden megakehon toimintaa. Viltille voi levittää omat eväänsä, viltit voi vetää yhteen, eväät voi jakaa. Samaan aikaan alaston tanssija esittää koreografi Tino Sehgalin teoksen (untitled). Teosta on kutsuttu myös “tanssin museoksi”, sillä tanssija käy läpi liikkeitä, askelkuvioita ja tunnistettavia tanssityylejä vuosituhannen ajalta. Tila ja ihmiset tekevät teoksesta kuitenkin uniikin: se muokkautuu nykyhetkessä. (untitled)-teosta seuraaviin päiväuniin voi tuudittaa vierustoverin kuorsaus, ehkä tanssijan laulu, ehkä oman kehon humina.
Kuusituntiseen päivään sisältyy tanssijoiden esitys 10000 gestures. Niin teoksen kuin koko päivän visioinut koreografi Charmatz on urallaan usein kyseenalaistanut esitysten käytänteitä. Päivän aikana sisäänkävijä on ollut osallistuja, tanssija, ja nyt hän on katsoja, jonka edessä tanssijat tekevät 10 000 liikettä, toistamatta yhtäkään. Katsojalla on nyt kuitenkin liike myös omassa kehossaan, lämmittelyn ja työpajan jäljiltä.
Liike kantaa myös koko loppuiltaa. Dj kutsuu kaikki kehot lattialle teknobileiden pumppaavaan rytmiin, hikoilemaan, toistamaan oppimiaan eleitä tai unohtamaan kaiken oppimansa. Vähitellen liike ja aika tanssilattialla hidastuvat. Teknobileitä seuraa kahden tanssijan teos étrangler le temps, joka koostuu hitaista, pitkitetyistä liikkeistä. Ne vievät kohti yötä ja A Dancer’s Dayn loppua.